Viikko takana.Ymmärsin jo ennen lähtöäni, että täällä elämä on hidasta. Asiat eivät etene, kuten Suomessa. Ei siis nostattanut verenpainettani, vaikka jouduin odottamaan lähes tunnin Panama Cityssä lentokoneesta pois pääsyä, koska lentokentällä ei ollut henkilökuntaa aamuvarhaisten tuntien aikana. Eikä kahden tunnin jonotus kentällä Copa Airlinesin palvelupisteeseen tuntunut missään. Selvisin kunnialla myös lähes 12 tunnin odottelusta Caracasin lentokentällä. Vaikka myönnettäköön, että yritin antaa hieman painostusapua paikalliselle naislaumalle vierittämällä muutaman kyyneleen Conviasan palvelutiskillä heidän ilmoitettuaan, että lento tulee olemaan 4,5 tuntia myöhässä. Edes ”El poder de las doñas” ei auttanut, vaan lento oli lopulta 6 tuntia myöhässä.
Saavuttuani Méridaan noin kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen, elämä on ollut ihan hassua. Välillä ymmärrän, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta ajoittain olen pelkkää kysymysmerkkiä. Minulla on onnekseni ollut suomalainen opas, joka on auttanut asioiden hoitamisessa. Sainkin hommattua itselleni asunnon ennätysajassa ja viikon saavutukset täkäläisellä mittapuulla mitattuna ovat muhkeat. Minulla on asunnon lisäksi jo opiskelijakortti, kielenopettaja ja olen käynyt kahdella luennolla. Lauantaina vietin suomalaisoppaani kanssa turistipäivän: kävimme katselemassa kaloja akvaariolla, ajelemassa trolley-bussilla, syömässä terästettyä kolmen maidon kakkua ja katsomassa uusimman Bondin.
Uudessa kodissa huikean vuokraemäntäni kanssa 🙂
Tänään kävin muutaman tutun kanssa erään koulun uima-altaalla vähän grillaamassa. Minusta on ihanaa asua paikassa, jossa suojakerroin 60 ei ole liioittelua! En ole koskaan ikinä ennen milloinkaan palanut näin pahasti, ja minulla tosiaan oli SK60-aurinkovoidetta ja olin auringossa vaivaiset 3 tuntia. No mutta, se muuttuu rusketukseksi. Rantaleijonia siellä ei näkynyt, mutta koin kyllä yhden kummallisen tilanteen. Eräs nainen oli kovasti sitä mieltä, että olen malli. Ajattelin, että pääsen tilanteesta sanomalla englanniksi, etten puhu paljon espanjaa. Tämä aiheutti enemmän ihastusta, sillä sen jälkeen olin sekä malli, että jenkki. Myöhemmin samainen nainen toi minulle kuivakakkua ihan vain, koska ”¡Es bella, bella, bella!”
”Blondina” olen näyttelyn vetonaula useissa paikoissa ja tilanteissa. Toisaalta täytyy huomioida, että täällä katsominen ei ole kiellettyä, kuten Suomessa. Myöskään romantiikka, seksuaalisuus ja kauneusleikkaukset eivät kuulu kiellettyjen listalle. Muutamat perät ovat saaneet minunkin pään kääntymään – ihmetyksestä.
Ihmetyksen aiheita tulen varmasti seuraavan vuoden aikana kohtaamaan reippaalla kädellä annostettuna, mutta ilmeisesti tarjoan niitä myös muille. Inspiraatio tämän blogin nimeen tuli monista hämmentyneistä katseista, joita olen saanut esittäytyessäni. Nimeni äännettynä, kuten se suomeksi äännetään, tarkoittaa siis espanjaksi ”hän” puhuttaessa naispuolisesta henkilöstä. Ilmeistä päätellen jotkut epäilevät aluksi jonkinasteista persoonallisuushäiriötä esittäytyessäni, ja olenkin alkanut ääntää nimeni, kuten se täällä äännettäisiin. Vaikka onhan se outoa olla ”Eiha”.
Ei ollut hassumpi herätä ensimmäistä kertaa omasta kodista, kun maisema ja sää hellivät!