Hei vaan kaikille. Viime kerrasta onkin jo aikaa, kuukauden päivät. Paljon mahtuu tapahtumia ja ihmetyksiä kuukauteen. En niistä kaikkia aio, enkä voisikaan, kertoa. Jotkut asiat ovat saaneet minut ajattelemaan uudella tavalla, huomaamaan jotain, mihin en aiemmin ole osannut kiinnittää huomiota. Tämä on varmaankin sitä maailmankatsomuksen avartumista. Yksi syy kirjoittamattomuuteeni on myös se riittämättömyyden tunne, kun käsittää, ettei kaikkia asioita voi selittää, ja jotkut asiat eivät koskaan aukene muille ihmisille, kuten ne itse on oivaltanut.
Parisen viikkoa sitten minulle tuli tunne, ettei minua oikein enää kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin ja koin jotain, mitä en ole varmaan koskaan ennen kokenut: halusin olla kotona, yksin. Olen aina ollut vähän sellainen mustalaissielu, etten ole osannut juurtua mihinkään paikkaan ja olen nauttinut vieraiden nurkissa luuhaamisesta enemmän kuin kotona oleilusta. Ei se mikään kulttuurishokki ollut, mutta varmaan jotain sen sukuista. Kieliähky ainakin. Reilun viikon ajan tuntui siltä, etten opi yhtään mitään uutta, sanat eivät vain tarttuneet päähän, vaikka kuinka pänttäsin. Jo opittukin tuntui välillä katoavan mystisesti. Ilmeisesti tuollaiset taantumajaksot kuitenkin ovat ihan normaaleja tällaisessa tilanteessa.
Mikä on jopa hiukan ihmeellistä, on se, että kyseisestä taantumavaiheesta huolimatta olen ollut hyvin tyytyväinen elämääni. Olen nauttinut yksinolosta ja rauhallisuudesta, olen viettänyt aikaa kotona. Jotenkin kummallisesti ja luonteelleni vieraalla tavalla olen ollut kärsivällinen ja käsittänyt, että tämä vaihe tulee menemään ohi ja kohta olen taas se villi, kokemuksennälkäinen, nuori vaihtarieläin.
Tänään olen miettinyt aamuista kohtaamista. Bussipysäkillä hieman kajahtaneen oloinen vanha mies tuli juttelemaan minulle. Ensin hän kysyi, ymmärränkö espanjaa. Vastattuani ”kyllä”, hän sanoi minulle jotain todella kummallista. Minulla ei ole hajuakaan, mitä hän sanoi. Tähän liittyi kuitenkin tarina. Joku maanviljelijä oli miehen nuorilla päivillä sanonut hänelle samaiset sanat, eikä hänkään ollut ymmärtänyt. Samoin kuin minäkin, oli hän kysynyt ”anteeksi kuinka?” Tähän maanviljelijä oli vastannut: ”Jo on kumma, kun ei puhetta ymmärrä!”
Pimeällä olisin varmaan juossut miestä karkuun, mutta itse asiassa hän oli outoudessaan hyvin huvittava. Lisäksi hänen kertomansa tarina kuvaa hyvin tilannettani täällä. Aika paljon ymmärrän, ihan hyvin tulen toimeen paikassa kuin paikassa, mutta silti suuri osa asioista suodattuu kielen vuoksi. Kielen oppiminen tällaisessa ympäristössä on niin huomaamatonta, että lähinnä kiinnittää huomiota asioihin, mitä ei vielä osaa sen sijaan, että antaisi itselleen tunnustusta jo opitusta. Niitä ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa, ymmärrän lähes ongelmitta. Olen oppinut kuuntelemaan heitä, mutta joidenkin tuntemattomien ymmärtämisessä on välillä ongelmia.
Tänään espanja on sujunut. Ympäristöoikeuden luennolla selitin oikeussubjektiuden ja sen, miten ympäristöoikeus eroaa muista oikeudenaloista oikeussubjektiuden käsitteen näkökulmasta. Ja alikehittyneisyyden ongelmat -luennolla kyseenalaistin opettajan näkemyksen siitä, että tuotteen arvo tulee siihen kohdistetusta työstä. Minun näkemykseni mukaan tuotteen arvoon vaikuttaa myös sen hyödyllisyys, käyttöarvo. Pakko hieman taputtaa itseään olkapäälle.
Kielen lisäksi tulen oppimaan paljon totaalisen erilaisista näkökulmista. Ehkä paras esimerkki tästä on se, kun viime viikolla eräs professori totisella naamalla kertoi luonnonvarojen dynaamisesta luonteesta luennoidessaan, että hiilen arvo on teollisen vallankumouksen jälkeen laskenut, koska öljy on korvannut sen. Minulle on tuo syy-seuraussuhde opetettu vähän eri näkökulmasta. Tämän maan keskeisin valttikortti maailmanpolitiikassa näkyy siis yliopisto-opetuksessakin hyvin vahvasti. Harvoja ovat ne maantieteiden laitoksen luennot, joilla ei mainita öljyä. Seikka, joka kuitenkin sai minut pöyristyksen partaalle oli se, kun kyseinen professori mainitsi, että öljyn myötä puuvillalle ei juuri ole käyttöä, sillä ”mikä nyt kilpailisi keinokuitujen kanssa”. Tuota noin…
Huominen alikehittyneisyyden ongelmat -kurssin luentokin tulee varmasti olemaan hyvin mielenkiintoinen, sillä käsittelemme länsimaiden kehittymisen kritiikkiä. Nyt aionkin tehdä arjesta luksusta ja nauttia lasin punaviiniä aiheeseen liittyvän artikkeliin uppoutuessa.