hänen lattarielämä

Tapaninpäivä, väsyttää, sattuu poskiin ja mahaan. Ilmeisesti olen valvonut, hymyillyt, nauranut ja syönyt liikaa. Ei se meinannut joululta tuntua, mutta tunnelmaa kyllä riitti! Aattona vaille yhdeksän illalla menin ystäväni kanssa hänen isänsä suvun joulujuhliin. Muutaman päivän takaisen ruokamyrkytyksen takia täysi lautasellinen oli kyllä riittävästi ja vähän liikaakin. Ja kyllä, jouluruoka, nam. Kovin olivat erikoisia ihmisiä he, eritoten yksi ystäväni tädeistä oli lattarimaisuudessaan uskomattoman hauska. Teki mieli nauraa, mutta en viitsinyt ihan koko ajan, koska ihan en ollut varma, että oliko kaikki pelkkää vitsiä vai ei. Melko pikaisesti ruuan jälkeen lähdimme ystäväni mummon luokse, johon oli kokoontunut hänen äidin puolen sukunsa.

Kaverikuva

Oli kiva nähdä myös tuttuja, nimittäin Joulupukkikin kävi moikkaamassa. Ystäväni suku on huikean hauskaa sakkia, siinä porukassa muuten huuli lentää! Ja ystäväni serkut olivat kyllä oma lukunsa. Nuoremmat versiot varastivat aluksi huomioni ja latoivat pöytään semmoisen määrän kysymyksiä, että meinasi hengästyttää. Hirveän suloisiahan he olivat, kuten myös dalmatiankoira nimeltä drinkki (perhe omistaa viinakaupan). Puoliltaöin kaikki juoksivat pikaisesti yläkerran parvekkeelle katsomaan ja ampumaan ilotulitteita. Minulla soivat sisäänrakennetut hälytyskellot: ”Missä kaikkien suojalasit? Miksi kaikki ampuu ilotulitteita käsistään?? Okei, se on menoa nyt, kohta olen sokea.” Niin, ja mitäpä olisivat ilotulitteet, jotka eivät saa autojen varashälyttimiä soimaan? Aikamoinen hälinä ja melu oli kyllä, ei tietoakaan suomalaisesta joulurauhasta! Mutta no, olihan se nyt vaan todella hauskaa ja kaunista katseltavaa. Samalla kaikki tietysti toivottelivat toisilleen hyvää joulua.

Uhmasin kohtaloa ja ammuin raketin!

Ilotulitusten jälkeen siirryimme takaisin olohuoneeseen, jossa luvassa oli rukoilu. Perheen isoäiti toimi esirukoilijana ja muut rukoilivat perässä. Rukouksia totta kai oli useampia, joista jokainen rukoiltiin useamman kerran. Kaiken kaikkiaan rukouksia oli yhteensä yli 100, joten siinä sitä sitten istuin miettien, että taaaaasko tuo sama rukous uudestaan. Toisaalta se oli hieno hetki, ja ehdottomasti illan rauhallisin. Ja onneksi mummo on livakkakielinen, ei siinä kestänyt kuin reipas puolituntinen.

Tämän jälkeen oli luvassa lisää ruokaa. Ja mielenkiintoista keskustelua. Puhuin ystäväni kanssa ruokapöydässä hieman englantia, johon hänen serkkunsa reagoivat voimakkaasti, sillä he eivät ymmärtäneet mistä keskustelimme. Eräs heistä tuli lopputulokseen, etten puhu kovin hyvin espanjaa. Kyseinen herrasmies oli aikaisemmin myös vihjaillut, että ehkäpä ruokamyrkytykseni johtuikin vain raskaudesta. Minähän en moista sulata, joten vastasin suomeksi: ”Jos mielestäsi en puhu tarpeeksi espanjaa, niin voidaan kyllä puhua suomeksikin.” Tietenkin hän halusi tietää, mitä sanoin. Ja valitteli, että kun hän ei kyllä osaa yhtään kyseistä kieltä. Sain koko suvun nauramaan ja herran leipäläven suljettua vastaamalla: ”Ay, que pena!” eli ”onpas harmi”.

Ystäväni serkuskatraan ympäröimänä 🙂

Olen kyllä todella imarreltu siitä, että kymmenhenkinen serkuskatras oli kovin kiinnostunut minusta, mutta vieläkin imarrellumpi olisin ollut, jos heidän keski-ikä olisi ylittänyt edes täysi-ikäisyyden rajan. Tarjonnasta huolimatta alaikäisyyden vuoksi en muun muassa suostunut ottamaan erään herran puhelinnumeroa.

Yksi hauska hetki oli myös ”salaisen ystävän” lahjojen jako. Se viimeistään osoitti minulle, että kyseinen suku vitsailee ja pilailee koko ajan. Nimittäin ystäväni sai kesäkurpitsan lahjaksi. Se, mitä kesäkurpitsan sisältä paljastui, ei sovi näin julkisesti kirjoitettavaksi, mutta sanottakoon, että hänen äitinsä miesystävä sai leikkihampurilaisen, jonka sisältä paljastui kesäkurpitsan karvainen vastakappale. Nasty, sanoisin.

Joulupäivänä tapasin muutaman ystävän lahjojen vaihdon merkeissä. Ilta vietettiin pelaamalla Metallica-Monopolia yön pikkutunneille saakka. Tänään suunnitelmissa olisi päiväunet ja illallinen ystävien kera. Ehkäpä muutaman drinkinkin saatan ottaa ja opettaa ystävilleni mitä on ”Tapsan Tanssit”.