Silitän vihreää kauluspaitaa Puerto La Cruzissa, alueella nimeltä Lechería, yhdeksännessä kerroksessa, Carlos -nimisen pojan kotona. Miten ihmeessä olen päätynyt tähän tilanteeseen? Muutama tunti aiemmin en vielä tuntenut ketään kyseisestä kaupungista. Muutama vuosi aiemmin en halunnut samoja asioita. Kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Olen kirjoitetun sanan sijaan keskittynyt eläviin tunteisiin. Olen ollut iloinen, surullinen, pettynyt, …
Lue kokonaan
5.3.2013 kello 16.45, istuin bussissa ja mietin, että musiikkia kannattaisi hiljentää, etteivät kaiuttimet särkisi niin pahasti. Kävin ostamassa suojakotelon puhelimelleni ja flirttailin onnellisena myyjän kanssa, joka avasi liikkeen minua varten, vaikka se oli suljettuna inventaarion vuoksi. Tulin kotiin ja ajattelin lähettää viestin valmentajalleni, etten aio treenata tänään, koska olin taas syönyt jotain, joka oli aiheuttanut …
Lue kokonaan
Hitsi, mikä viikonloppu minulla on ollut! Olin perjantaiaamuna luentojen jälkeen kuntosalilla vääntämässä etukyykkyä, kun eräs tyttö tuli juttelemaan minulle. Hyvin hämmentyneenä ja varovaisen innostuneena vastasin ”totta kai”, kun hän kysyi, haluaisinko tulla lauantaina rugbytreeneihin. Sinne sitten kampesin yhdeksältä seuraavana aamuna. Ensimmäinen havaintoni liittyi siihen, että täällä joukkuedynamiikka on hyvin erilainen, kuin mihin olen tottunut. Kukin …
Lue kokonaan
Hei vaan kaikille. Viime kerrasta onkin jo aikaa, kuukauden päivät. Paljon mahtuu tapahtumia ja ihmetyksiä kuukauteen. En niistä kaikkia aio, enkä voisikaan, kertoa. Jotkut asiat ovat saaneet minut ajattelemaan uudella tavalla, huomaamaan jotain, mihin en aiemmin ole osannut kiinnittää huomiota. Tämä on varmaankin sitä maailmankatsomuksen avartumista. Yksi syy kirjoittamattomuuteeni on myös se riittämättömyyden tunne, kun …
Lue kokonaan
Tapaninpäivä, väsyttää, sattuu poskiin ja mahaan. Ilmeisesti olen valvonut, hymyillyt, nauranut ja syönyt liikaa. Ei se meinannut joululta tuntua, mutta tunnelmaa kyllä riitti! Aattona vaille yhdeksän illalla menin ystäväni kanssa hänen isänsä suvun joulujuhliin. Muutaman päivän takaisen ruokamyrkytyksen takia täysi lautasellinen oli kyllä riittävästi ja vähän liikaakin. Ja kyllä, jouluruoka, nam. Kovin olivat erikoisia ihmisiä …
Lue kokonaan
Näin on taas aika vierähtänyt ja olen paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä rikkaampi. Yksi kummallisimmista kokemuksista oli lomien alkaminen. Maanantaina menin seitsemäksi yliopistolle. Sydämeni jätti lyönnin välistä, kun hetken päästä luennon alkamisesta yhtäkkiä kuului pamaus. Tästä alkoi luokassa hälinä. Minun ilmeeni oli kuulema näkemisen arvoinen. Vierustoverini selitti, että kyseessä oli pommi, joka ei kuitenkaan ole …
Lue kokonaan
25 ikävuotta täyttyi osaltani 25.11. Venezuelassa. Kutsuin muutamia kavereita syömään lauantai-iltana. Aluksi kaverini eivät pitäneet ideasta, sillä täällä päivänsankari ei saa tehdä mitään itse, vaan syntymäpäivät ovat kokonaisvaltaisia hemmottelupäiviä. Sain kuitenkin tahtoni läpi sen varjolla, ettei lauantai ollut vielä varsinainen syntymäpäiväni. Siispä lauantaina vietettiin syntymäpäivääni suomalaisittain ja sunnuntaina venezuelalaisittain. Pasta bolognese ja suklaajuustokakku oli ilmeisen …
Lue kokonaan
No nyt kyllä on niin paljon asiaa, että jos kaiken kerron, niin kukaan ei jaksa lukea. Siispä ajattelin kasata viikon TOP 3:n. 3. 10-vuotiaan tytön synttärikemut 2. Tivoli 1. Kutsu venezuelalaisen perheen luokse jouluksi ja uudeksi vuodeksi Eilen pääsin osallistumaan täkäläisille synttärikemuille. Oli mahtavan virkistävää ja hauskaa! Pelattiin bingoa, syötiin hodareita, hyytelö- ja täytekakkua ja …
Lue kokonaan
Ja hassu elämä jatkuu. Mielestäni on aina ollut kovin epäinhimillistä joutua menemään luennolle tai töihin kahdeksaksi. No, täällä luennot voivat alkaa jo kello 7. Tähän mennessä olen saanut kiittää unirytmihäiriötä niinä kolmena aamuna, joina olen raahautunut seitsemäksi ylipistolle. Ja kyllä, elän tällä hetkellä suurin piirtein keskellä Atlanttia, mikäli aikavyöhykkeitä on katsominen: olen rättiväsynyt viimeistään kahdeksalta …
Lue kokonaan
Viikko takana.Ymmärsin jo ennen lähtöäni, että täällä elämä on hidasta. Asiat eivät etene, kuten Suomessa. Ei siis nostattanut verenpainettani, vaikka jouduin odottamaan lähes tunnin Panama Cityssä lentokoneesta pois pääsyä, koska lentokentällä ei ollut henkilökuntaa aamuvarhaisten tuntien aikana. Eikä kahden tunnin jonotus kentällä Copa Airlinesin palvelupisteeseen tuntunut missään. Selvisin kunnialla myös lähes 12 tunnin odottelusta Caracasin …
Lue kokonaan