Näin on taas aika vierähtänyt ja olen paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä rikkaampi. Yksi kummallisimmista kokemuksista oli lomien alkaminen. Maanantaina menin seitsemäksi yliopistolle. Sydämeni jätti lyönnin välistä, kun hetken päästä luennon alkamisesta yhtäkkiä kuului pamaus. Tästä alkoi luokassa hälinä. Minun ilmeeni oli kuulema näkemisen arvoinen. Vierustoverini selitti, että kyseessä oli pommi, joka ei kuitenkaan ole vaarallinen, lähinnä epämiellyttävä kovan äänen ja silmien sekä hengityselimien ärsytystä aiheuttavan kaasun vuoksi.
Professorimme halusi pommista huolimatta jatkaa opetusta. Pian kuitenkin luokan oven ulkopuolelle jätettiin pommi ja refleksinomaisesti muiden joukossa säntäsin luokan kauimmaiseen nurkkaan. Tämän toisen pommin jälkeen lopetimme luennon. Seuraavana päivänä kymmeneltä kaikki yliopiston rakennukset olivat jo kiinni aamuisten mielenosoitusten vuoksi.
Matkalla yliopistolle harmittelin, etten ollut ottanut kameraa mukaan. Näin nimittäin ensimmäisen kerran, mitä ”quemar cauchos”, eli renkaiden/kumin polttaminen täällä tarkoittaa. Nelikaistainen tie oli katkaistu neljällä nuotiolla, jotka koostuivat auton renkaista. Nuotioiden savu oli mustaa ja haisi aivan hirveältä, kitkerältä. Kokonaisuudessaan näitä järjestyshäiriöitä, mielenosoituksia kutsutaan nimellä ”disturbio”. Mielenosoitukset ovat täällä melko yleinen tapa ilmaista tyytymättömyyttä ja saada asialleen huomiota. Opiskelijoille se on muun muassa tapa vauhdittaa lomien alkamista. Olenpa kuullut huhuja, että täällä on jopa poltettu jonkun professorin auto kyseisissä tohinoissa.
Rakennusten sulkemisen seurauksena minulla ei ollut espanjantuntiani. Myös opettajani oli tästä kovin yllättynyt ja päädyimme keskustelemaan kahden tunnin ajan maan poliittisesta historiasta ja presidentin asemasta. Viime viikon perjantaina tutustuin poikaan, joka on omien sanojensa mukaan radikaali anarkisti-kommunisti. Tämä oli ensimmäinen ihmisen kohtaaminen täällä, joka sai minut hieman ahdistumaan. En ymmärrä millaisen tapahtumaketjun seurauksena ihmisen ajatusmaailma muotoutuu kyseisiä aatteita vastaavaksi. Mutta toisaalta juuri jotain sellaista haluan oppia ymmärtämään. Opettajani valaisi maan historiaa sen verran, että ymmärrän jo hieman paremmin, kuinka maan presidentti on saanut rakennettua itselleen laajan kannattajakunnan. Venezuelalla maana on kyllä hyvin rikas ja rankkakin historia, joka on jättänyt kansakuntaan jälkensä.
Maa on myös Latinalaisen Amerikan tapaan hyvin värikäs ja kulttuuririkas. Tänään naapurini piti minulle venezuelalaisen kulttuurin oppitunnin, aiheena ”pesebre”, eli Jeesuksen syntymää kunnioittava seimirakennelma, jonka rakentaminen on täkäläiseen kulttuuriin syvälle juurtunut tapa. Jokaisessa kodissa, toimistossa, yliopiston rakennuksessa, kaupassa, kerrostalon aulassa jne. on pitkällisen käsityön tuloksena syntynyt seimirakennelma. Yksi perinnettä vauhdittava tekijä on luonnollisesti se, että täällä kilpaillaan hienoimman seimirakennelman tittelistä.
meidän rapun pesebre 🙂
Suoraan sanottuna mielestäni on totaalisen hurjaa, kuinka paljon erilaisia rakennus- ja koristelutarpeita täällä myydään!! Kadut ovat pullollaan kojuja, joissa myydään erilaisia värjättyjä papereita, värjättyä hiekkaa, värjättyä purua, eri luonnonmateriaaleista askarreltuja seimiä, lampaita, muuleja, sonneja, kissoja, karitsoja, siltoja, laidunaitoja, seiniä, kattotiiliä, kaivoja, ja kaikkea tietysti kaikissa mahdollisissa kokoluokissa. Niin, ja tietysti Jeesus, Maria ja Joosef ovat rakennelman keskiössä. Monet ostavat rakennelmaansa myös muita hahmoja: hedelmä-, kala- ja juustomyyjiä, muusikoita, enkeleitä jne.
Ensi tunnilla keskustelemme venezuelalaisesta jouluruuasta. Hieman olen jo päässyt maistelemaan paikallista jouluruokaa, hallaca (banaaninlehteen kääritty ruoka, joka on käytännössä maissitaikinan sisään leivottua lihaa ja erinäisiä kasviksia) ja pan de jamón (kinkkuleipä, rullalle leivottu) ovat ehdottomia suosikkejani! +25 astetta Celsiusta ei kyllä saa minua perinteiselle joulutuulelle, mutta tänä vuonna koenkin aivan erilaisen juhlan, jota vain satutaan täällä kutsumaan jouluksi. Ja siitä kyllä olen kovin innoissani!