No nyt kyllä on niin paljon asiaa, että jos kaiken kerron, niin kukaan ei jaksa lukea. Siispä ajattelin kasata viikon TOP 3:n.
3. 10-vuotiaan tytön synttärikemut
2. Tivoli
1. Kutsu venezuelalaisen perheen luokse jouluksi ja uudeksi vuodeksi
Eilen pääsin osallistumaan täkäläisille synttärikemuille. Oli mahtavan virkistävää ja hauskaa! Pelattiin bingoa, syötiin hodareita, hyytelö- ja täytekakkua ja juotiin limpparia. Enkä voi olla ajattelematta, että lapset saavat täällä hyvän kasvatuksen, johon kuuluu riittävästi kuria ja rakkautta. Kasvatuksen tulokset nimittäin puhuvat puolestaan: hirmuisen kilttejä, ystävällisiä ja kärsivällisiä olivat kaikki lapset.
Reilu viikko sitten sain kutsun erään pojan kotiin, jossa kaveriporukalla tehtiin pizzaa ja katsottiin pari leffaa. Minua pyydettiin jäämään yöksi, ja kun vastasin ettei minulla ollut tavaroitani mukana, niitä lähdettiin hakemaan. Mikä oli muuten jännittävä reissu. Ensin jännitti, kestääkö vanha amerikanrauta kasassa koko matkan. Matkan varrella pakokaasuja haistellessani sain tietää, että kuskin kortti on hyllyllä. Täällä ei kuitenkaan ilmeisesti ajeta kortilla, vaan autolla. Matkan varrella käytiin nappaamassa jokaiselle myös oluet, ja kyllä, myös kuskille.
Tuolloin katseltiin myös netistä erinäisiä videoita, minä esittelin heille suomalaista musiikkia ja he minulle venezuelalaista. Täkäläisen ylpeyttä omasta maastaan ja kulttuuristaan on pakko ihailla. Suosittelen katsomaan seuraavan videon (enlanninkieliset tekstit), se tiivistää hyvin monta asiaa: http://www.youtube.com/watch?v=PChsjYXBfzo
Tämän kaveriporukan kanssa käytiin viime perjantaina myös tivolissa, mikä oli kyllä huikea elämys! Tunnelma oli kuin suoraan elokuvista: pimeydessä vilkkuvia valoja, lattarimusiikkia, hattaraa ja kiljuvia lapsia. Yksi aika hurjakin laite siellä oli. Olihan se koettava. Mutta jopa enemmän kuin itse huvikyyti, minua jännitti laitteiden kestävyys ja toimivuus. Ei nimittäin jeesusteippi turvalaitteissa lisännyt luottamusta.
Tähän kaveriporukkaan tutustumisen myötä ehkä hienoin asia on kuitenkin ollut se, että eräs tyttö kutsui minut kotiinsa jouluksi ja uudeksi vuodeksi. En oikein osaa kuvailla, miten iloinen ja kiitollinen olo minulla on. Kutsu osoittaa mielestäni uskomatonta avoimuutta. Enkä malta odottaa, että pääsen kokemaan venezuelalaisen joulun!